Työnohjaajana työnohjauksessa


Tarkoituksena on tässä hieman yleisellä tasolla avata näkemyksiäni työnohjauksesta ja erityisesti niin, että syntyisi mielikuva siitä miten koen hyväksi olla ja toimia työnohjaustilanteessa. Työnohjaus saattaa kuitenkin ohjattavien tilanteista ja toiveista riippuen sisältää paljon muutakin kuin kirjoituksessa kuvattua työskentelyä, kuten esimerkiksi ratkaisukeskeisiä harjoituksia.


Kuuntelemisen ja vastaamisen merkitys

Puhuttaessa työnohjauksesta ja muutenkin kuulee usein painotettavan kuuntelemisen tärkeyttä. Älä kuuntele vastataksesi, vaan ymmärtääksesi sanotaan. Aktiivisen kuuntelun ja erityisesti läsnäolon merkitystä ei tietenkään tulisi vähätellä, koska se on todellakin kaiken pohja.

Mutta puhuttaessa työnohjauksen kaltaisesta tavoitteellisesta keskustelusta vastaamisen merkitys korostuu, koska vastaukset vaikuttavat siihen mihin suuntaan keskustelu etenee ja sitä kautta ohjattavan ajatteluun ja tunteisiinkin.

Se mikä työnohjauksessa työnohjaajan, tai ainakin allekirjoittaneen näkökulmasta onkin kaikista haasteellisinta on se, että samaan aikaan kun kuuntelee, tulee valmistautua vastaamaan. Ja vastaamaan nimenomaan niin, että vastaus vie keskustelua ja sitä kautta koko työnohjausprosessia sellaiseen suuntaan, joka edesauttaa ohjattavan asiaa ja/tai hänen tavoitteiden saavuttamista.

Tämä erottaa työnohjauksen niin sanotusta kahvipöytäkeskustelusta, jossa riittää kuuntelu ja vastaaminen fiiliksen tai sen mukaan mitä nyt juuri kulloisellakin hetkellä sattuu olemaan mielessä, kun tulee oma vuoro puhua. Vaikka toki tässäkin tapauksessa olisi suotavaa, että puheenvuoro liittyy jotenkin siihen, mitä keskustelukumppani sanoi.


Kysymysten merkitys

Toisaalta voi myös kysyä, että missä määrin työnohjaajan oma ymmärrys asiakkaan kertomasta on oleellista? Tarkoitushan ei ole antaa vastauksia tai neuvoja, vaan tarkoitus on ruokkia ohjattavan omaa ajattelua ja ymmärryksen kehittymistä.

Yllä oleva kysymys olisi ehkä oma keskustelun aiheensa, mutta miten työnohjaajan sitten tulisi vastata? Tässä kuulee usein alan ammattilaisten sanovan, että tulisi pitäytyä kysymyksissä ja havainnoissa ja välttää tuomasta ulkopuolelta mitään. Koska loppujen lopultahan jokainen on oman työnsä asiantuntija ja kyseessä on ohjattavan prosessi ja hänen ajatukset ja kokemukset.

Työnohjaajan esittämät kysymykset toki ovat erittäin oleellinen ja tärkeä osa työnohjausprosessia. Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä ne ovat erityisen oleellisessa osassa ja ratkaisukeskeisyys tarkoittaa myös tietynlaista kysymystekniikkaa, vaikka tekniikkaa ei ”mekaanisesti” toteutettaisikaan.


Työnohjaajan osallistuminen keskusteluun

Se että työnohjaaja pitäytyisi vain kysymyksissä ja havaintojen tai kiteytysten tekemisessä ei usein kuitenkaan ole asiakkaiden toive. Päinvastoin, yleensä ohjattavat toivovat työnohjaajalta aktiivista osallistumista keskusteluun. Ja millaista keskustelua tai dialogia se on, jos toinen vaan kyselee?

Kokemukseni mukaan, joka siis suurelta osin perustuu asiakkaiden kanssa käytyihin keskusteluihin, työnohjaajan on tarvittaessa hyvä tuoda esille myös omia kokemuksia ja näkemyksiä.

Voimavarakeskeisen työnohjauksen seminaarissa kesällä 2017 tanskalainen työnohjaaja ja organisaatiokonsultti Jacob Storch totesikin mielestäni osuvasti, että kyllä hän voi kysyä, kysyä ja kysyä, mutta jossain vaiheessa pitää myös tuoda keskusteluun jotain.

No mitä se jotain sitten voi olla?

Oleellista on se mikä hyödyttää asiakasta ja koska intuitio huomioon ottaenkin työnohjaaja ei ole ajatusten lukija, niin monesti tämä on hyvä ottaa esille ohjattavan/ohjattavien kanssa.

Tiimin jäsenten kertoessa esimerkiksi tiimityön haasteista tai mahdollisuuksista, niin sopivassa kohtaa työnohjaaja voi olla, että Google on muuten aika kattavasti tutkinut tiimityötä, olettekohan ehkä kuulleet siitä?

Työn voimavaratekijät lisäävät työn imun kokemusta ja monesti tästä on syntynyt hyviä keskusteluja siitä, että mitkä ovat oman työn tai työyhteisön voimavaratekijät ja mitä niille olisi tehtävissä.

Tai jos johtaja kertoo jostain hankalasta työtilanteesta tai mietityttävästä henkilöstöhallinnollisesta keissistä, niin ehkä asiaa jo jonkun aikaa käsiteltyä voi mainita, jos on itse tullut oltua jossain vähän vastaavassa tilanteessa ja mitä kaikkea siihen liittyikään, että voisikohan tästä saada jotain irti?

Entäpä jos itseohjautuvuuden tullessa puheeksi työnohjaaja esittelisi teemaan liittyviä tutkimuksia tai muiden työpaikkojen kokemuksia?  Ruokkisiko tällainen sopivilla kysymyksillä höystettynä pohdintaa siitä, että mitä itseohjautuvuus tarkoittaa ja miten sitä voisi kehittää juuri ohjattavan/ohjattavien työyhteisössä?

Mikä lopulta on työnohjauksen tarkoitus?

Näitä omia kokemuksia ja näkemyksiä ei siis jaeta sen takia, että työnohjaaja jotenkin haluaisi kertoa kokemuksistaan tai että hänen pitäisi päästä osoittamaan tietämystään. Ei myöskään siksi, että ohjattava saisi jotain valmiita vastauksia tai toimintamalleja työhönsä.

Jos ajatellaan että työnohjauksen yleistarkoituksena on ohjattavan ajatteluprosessien kehittyminen ja toimijuuden (=kyky vaikuttaa oman työhönsä ja sen kehittämiseen) vahvistaminen, niin tarkoituksena on saada aikaiseksi sellaista keskustelua, joka herättää ohjattavaa ajattelemaan asioita uudesta tai erilaisesta näkökulmasta, ja joka näin ollen mahdollistaa uudet oivallukset ja ammatillisen kasvun.

Ja joskus se osoittautuu varsin hedelmälliseksi, että sopivassa kohtaa työnohjaaja tarjoaa pureskeltavaksi ja yhdessä pohdittavaksi jonkun kokemuksen, tutkimuksen tai ilmiön siitä teemasta, mitä ohjattava haluaa käsitellä.


Mutta kuitenkin erilaisuus huomioon ottaen

Tulee kuitenkin muistaa, että jokaisen henkilön tai työyhteisön tilanne ja tarpeet ovat omanlaisiaan ja se ohjaustyyli mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. 

Jotkut kaipaavat työnohjaajan aktiivisempaa osallistumista, kun taas toiset kokevat tärkeäksi sen, että saa kaikessa rauhassa puhua ääneen ja sitä kautta jäsennellä ajatuksiaan. Ja kaikessa tapauksessa vastaamisessa tulisi myös huomioida hiljaisuuden merkitys, että ohjattavalle annetaan aikaa jäsennellä ja pohtia asioitaan.

On myös tärkeää, että ennen työnohjausprosessin alkamista luodaan yhteinen ymmärrys siitä, että mitä sillä halutaan saada aikaan ja millaista työskentelyä ohjattava toivoo.